työmarkkinaosapuolet ovat sopineet 1 500 euron kuukausittaisesta vähimmäispalkasta kaikille aloille, joka toteutetaan kansallisesti vuoteen 2020 mennessä. Liittohallitus pyysi heitä neuvottelemaan asiasta alkuvuodesta 2017 ja varoitti säätävänsä minimipalkasta lain, jos työmarkkinajärjestöt eivät löydä ratkaisua.
- Itävallan ammattiliittojen liitto (ÖGB);
- Työvoimakamari (AK);
- liittovaltion Talouskamari (WKÖ);
- Itävallan Maatalouskamari (LKÖ).
tässä määriteltiin heidän yleinen sopimuksensa 1 500 euron kuukausittaisen minimipalkan toteuttamisesta. Uusi minimipalkka on tarkoitus toteuttaa alakohtaisilla (ympärivuotisilla) työehtosopimuksilla vuoteen 2020 mennessä (kaikilla aloilla, joilla minimipalkka on tällä hetkellä pienempi). Korko on otettu käyttöön useilla aloilla jo tämän vuoden kevään työehtosopimuskierroksilla. Muilla aloilla tehtiin sopimukset asteittaisesta toteuttamisesta vuoteen 2020 mennessä.
jokaisella sektorilla on oma aikajanansa. Esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa pienimmät kuukausitulot aiotaan nostaa 1.12.2018 mennessä 1.500 euroon (nykyisestä 1.325 eurosta), hotelli-ja ravintola-alalla 1.420 eurosta 1.500 euroon toukokuuhun 2018 mennessä ja kampaamoalalla 1.500 euroon huhtikuuhun 2019 mennessä.
vuonna 2020 arvioidaan, mitkä alat ovat saavuttaneet minimipalkan ja tarvitaanko kannustavia reunaehtoja niille, joilla ei ole. Tällä hetkellä noin 300 000 työehtosopimuksen piirissä olevaa palkansaajaa ansaitsee alle 1 500 euroa kuukaudessa. Heistä puolet työskentelee hotelli-ja ravintola-alalla (34%) ja kaupan alalla (15%).
neuvottelut työaikajoustoista kariutuivat
työmarkkinajärjestöt eivät päässeet sopuun työaikajoustoista, vaikka ne olivat olleet ”hyvin lähellä” sopimusta. Työntekijäpuoli olisi suostunut työnantajien vaatimukseen 12 tunnin päivittäisestä enimmäistyöajasta – mutta vain, jos kokonaistyöaikaa alennettaisiin. Jatkoneuvottelut aiheesta näyttävät kuitenkin varmoilta lähiviikkoina ja-kuukausina, vaikka konkreettista aikataulua ei ole sovittu.
työmarkkinaosapuolten motivaatiota päästä sopimukseen työajan joustoista ovat saattaneet jonkin verran rajoittaa poliittiset olosuhteet – kuten liittohallituksen kriisi, jonka seurauksena sen yhteistyö käytännössä keskeytyi Itävallan varakansleri Reinhold Mitterlehnerin erottua toukokuussa konservatiivisen kansanpuolueen (ÖVP) johdosta. Vaalit on kutsuttu koolle, ja ne on määrä järjestää 15.lokakuuta.
reaktiot sopimukseen
neuvottelevan työmarkkinaosapuolen molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä sopimukseen monialaisesta vähimmäispalkasta ja korostivat, että tämä osoittaisi (työmarkkinaosapuolten roolia eri tahoilta kritisoituaan), miten hyvin Itävallan työmarkkinaosapuolet toimivat. Koska sopimukseen päästiin, lainsäädäntötoimia ei tarvittaisi. Työmarkkinajärjestöt ovat aina olleet vastuussa työaika-ja palkkapolitiikasta sopimisesta, joten heille oli tärkeää, ettei hallitus toteuta uhkaustaan puuttua asiaan.
Wkö: n puheenjohtaja Christoph Leitl oli sanonut, että pragmaattinen ratkaisu on mahdollinen ja että hän on tyytyväinen siihen, että vuoden 2020 aikataulusta on neuvoteltu, jotta ei painettaisi liikaa aloja, jotka olisivat havainneet suuret tulonlisäykset lyhyemmällä aikavälillä vaikeaksi.
AK: n puheenjohtaja Rudolf Kaske ja ÖGB: n johtaja Erich Foglar olivat myös tyytyväisiä sopimukseen. Kaske korosti, että palkkapolitiikan on pysyttävä työmarkkinajärjestöjen vallassa, eikä AK: n tavoitetta 1 700 euron minimipalkasta pidä sivuuttaa. Foglar pitää sopimusta merkittävänä ja alakohtaista ratkaisua parempana; hänen mielestään yhteisesti sovittuja minimipalkkoja pitäisi joka tapauksessa suosia lakisääteisten sijaan.
työmarkkinaneuvotteluissa mukana ollut LKÖ: n puheenjohtaja Hermann Schultes ei kuitenkaan ollut yhtä innostunut todeten, että uusi minimipalkka olisi haaste maatalousalalle.
Itävallan suurimman teollisuuden toimialajärjestön, Metalliteollisuusyhdistyksen (Fmmi), puheenjohtaja Christian Knill on ollut eri mieltä siitä, ettei työaikaratkaisua löytynyt. Vapaaehtoisen työnantajaliiton Itävallan Teollisuusliiton puheenjohtaja Kari Kapsch kutsui neuvottelutulosta ”valitettavaksi” ja sanoi, että on käsittämätöntä, että yksipuolinen sopimus vähimmäispalkasta maksaa hänen mukaansa Itävallan yrityksille jopa 900 miljoonaa euroa ilman, että työmarkkinaosapuolet löytävät myös nykyaikaisen ja oikeudenmukaisen työaikasääntelyn.
Itävallan liittokansleri Christian Kern sosiaalidemokraattisesta puolueesta (SPÖ) on kuitenkin osoittanut tukeaan työmarkkinaosapuolille. Hän kiitti heitä sitoutumisesta 1 500 euron kuukausittaisen minimipalkan valtakunnalliseen toteuttamiseen. ÖVP: hen kuuluva talousministeri Harald Mahrer harmitteli, ettei ratkaisua ole löytynyt ja korosti, että aiheen pitäisi olla seuraavan liittohallituksen asialistan kärjessä. Oppositiossa olevan vihreän puolueen (Die Grünen) työntekijöiden tiedottaja Birgit Schatz myönsi, että sopimus tuo jonkin verran parannusta, mutta muistutti kuitenkin, että lopputulos on vielä kaukana matalapalkkarajasta, joka on noin 10 euroa bruttotunnilta.
makrotaloudelliset vaikutukset
Itävallan taloustutkimuslaitoksen (WIFÖ) hiljattain siteeraaman, mutta vielä julkaisemattoman ja AK: n teettämän tutkimuksen mukaan uusi sopimus merkitsee sitä, että työntekijöiden tuntipalkat nousevat keskimäärin 1,26 euroa eli 17,1 prosenttia kaikista huollettavista työntekijöistä. Vähimmäispalkan makrotaloudelliset vaikutukset ovat pienet, mikä johtuu kotitalouksien kokonaistulojen suhteellisen maltillisesta kasvusta. Vauhdin ei uskota vaikuttavan työllisyyteen, mutta sen odotetaan lisäävän kulutusta, joka on voimakkainta alimmalla kolmanneksella tuloista.
kommentointi
työmarkkinajärjestöjen neuvottelutulos edustaa eräänlaista vähimmäistason kompromissia. Kun liittohallitus kaatui vuoden 2017 toisella neljänneksellä ja lokakuussa oli määrä järjestää vaalit, työmarkkinajärjestöillä ei ollut paineita esittää kauaskantoista ratkaisua. Sopimus perustuu niin sanottuun yleissopimukseen (Generalvereinbarung), jossa esitetään aikataulu vain siihen asti, kun tavoite pitäisi saavuttaa. Se on myös vapaaehtoinen velvoite, kun taas yleinen työehtosopimus (Generalkollektivvertrag) olisi ollut sitovampi, ja se olisi kattanut myös ne (vaikkakin harvat) alat, joilla ei sovelleta työehtosopimuksia (Itävallan työehtosopimusten kattavuus on noin 98 prosenttia). Pakotteita ei siis ole luvassa, jos alat eivät saavuta uutta minimipalkkaa vuoteen 2020 mennessä. Myös useilla aloilla sopimus on hieman myöhässä; näillä aloilla minimipalkan odotetaan nousevan joka tapauksessa 1 500 euroon vuoteen 2020 mennessä, koska yleensä yli vuotuisen inflaation ylittävistä palkankorotuksista neuvotellaan vuosittaisilla työehtosopimuskierroksilla