Abstrakti
tässä artikkelissa tarkastellaan vuosien 1905-7 Maji Maji-kapinan järjestämistä Saksan Itä-Afrikassa hyödyntäen professori T. O. Rangerin analyysejä muista Itä-ja Keski-Afrikan kapinoista. Nousu alkoi Rufijin laaksossa talonpoikien protestina Saksan viranomaisten määräämää järjestelmää vastaan, joka koski yhteisöllistä puuvillanviljelyä. Mutta kuten muutkin Afrikan kapinat varhaista siirtomaavaltaa vastaan, liike sai aatteellisen sisällön profeetallisilta uskonnollisilta johtajilta. Tämä ideologia mahdollisti nousun leviämisen kauas Rufijin laakson ulkopuolelle ja antoi tietynlaisen yhtenäisyyden erilaisille kansoille. Siihen liittyi kaksi uskonnollista järjestelmää. Rufijin laaksossa ensimmäiset kapinalliset saivat vesilääkettä henki kolelon ministereiltä. Tästä majista tuli yhtenäisyyden ja sitoutumisen symboli. Liikkeen laajeneminen ydinalueen ulkopuolelle noudatti luultavasti toistuvien millenaaristen liikkeiden kaavaa, joiden päätarkoituksena oli noituuden hävittäminen. Tällainen liike merkitsi vakiintuneiden heimoviranomaisten haastamista, ja he pitivät sitä uhkana. Nousun levitessä se tunkeutui vahvemman heimojärjestön alueille ja menetti myös jotain vallankumouksellisesta luonteestaan. Tämän seurauksena myöhemmät kapinalliset hyödynsivät heimojärjestöä. Tämän kehityksen väitetään olevan ristiriidassa sen alkuperäisen tarkoituksen kanssa, jonka mukaan aiempia poliittisia ja kulttuurisia jakolinjoja on voitettava, jotta eurooppalaista hallintoa voidaan vastustaa tehokkaammin. Kapinan on arveltu osoittaneen ideologian sekä poliittisen ja kulttuurisen todellisuuden välistä jännitettä, joka on ominaista massaliikkeille, myös myöhemmille kansallismielisille liikkeille.
Journal of African History julkaisee artikkeleita ja kirja-arvosteluja, jotka ulottuvat laajalti Afrikan menneisyyteen myöhäisestä kivikaudesta nykypäivään. Viime vuosina talous -, kulttuuri-ja sosiaalihistorialle on annettu yhä enemmän painoarvoa, ja useissa artikkeleissa on käsitelty aiheita, jotka kiinnostavat yhä enemmän myös muiden alueiden historioitsijoita, kuten: sukupuoliroolit, väestötiede, terveys ja hygienia, propaganda, oikeudellinen ideologia, työväenhistoria, nationalismi ja vastarinta, ympäristöhistoria, etnisyyden rakentaminen, orjuus ja orjakauppa sekä valokuvat historiallisina lähteinä. Puheenvuorot, joissa käsitellään Afrikan ja Afrikan diasporan välisiä historiallisia suhteita ennen siirtomaa-aikaa, ovat erityisen tervetulleita, samoin kuin historialliset lähestymistavat siirtomaa-ajan jälkeiseen aikaan. Ohjeet avustajille Cambridge Journals Online
Cambridge University Press (www.Cambridge.org) on maailman johtaviin tutkimuslaitoksiin kuuluvan Cambridgen yliopiston julkaisuosasto, joka on saanut 81 Nobel-palkintoa. Cambridge University Press on sitoutunut peruskirjallaan levittämään tietoa mahdollisimman laajalti ympäri maailmaa. Se julkaisee yli 2 500 kirjaa vuodessa levitykseen yli 200 maahan.Cambridge Journals julkaisee yli 250 vertaisarvioitua akateemista aikakauslehteä monilla eri aihealueilla sekä painettuna että verkossa. Monet näistä julkaisuista ovat alansa johtavia akateemisia julkaisuja ja yhdessä ne muodostavat yhden arvokkaimmista ja kattavimmista tutkimusyksiköistä, joita on saatavilla nykyään. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://journals.cambridge.org.